Kesä kaikilla ja hevoskirjat myös! Hevoskirjan kautta pääsee hevostelemaan, vaikei olisi mahdollisuutta touhuta oikeiden hevosten kanssa vaikkapa allergiasta johtuen.
Kesällä voi levittää
viltin aurinkoiselle, hyönteisiä surisevalle niitylle tai laiturin nokkaan ja uppotua tarinan vietäväksi. Jos taas sade yllättää, on mukavaa lueskella peltikaton rauhoittavssa ropinassa tai teltassa. Kun lukeminen alkaa väsyttää,
voi sulkea silmänsä ja kehitellä tarinaa eteenpäin ihan itse. Voi vaikka miettiä kirjalle jatkoa tai omasta mielestä paremman lopun.
Hevoskirja antaa eväät myös leikkiin. Kun minulla oli
lapsena mökillä tylsää, luin Rolf Lengstrandin kirjan Ponikerho ja hevossaaren seikkailu ja leikin sen jälkeen tuntikausia kirjan tippukiviluoliin eksynyttä Annika-tyttöä. Aikuisena pääsin viimein käymään
oikeastikin kirjan tapahtumapaikkana toimivalla Ruotsin ponisaarella, Gotlannissa. Siellä vierailin kahdessa itselle kirjallisuuden kautta merkittäväksi tuleessa paikassa, Peppi Pitkätossun Huvikummussa ja Lummelundan luolassa. Todellisuuden
tippukiviluolasto oli toki hieno paikka, muttei ollenkaan niin suuri ja vaikuttava kuin leikkieni seikkailuluola kesämökin siirtolohkareilla oli ollut.
Porukassa mukavaa touhua on esimerkiksi maastoretki keppareilla. Tai sitten voi järjestää
moniosaisen cup-esteratsastuskilpailun. Esteet pystytetään takapihan nurmikolle esimerkiksi ämpäreistä, luudanvarsista ja puutarhakaulusteista. Palkintoina jaetaan kaikille jätskiä ja itseaskarrellut ruusukkeet.
Päivi