Blogi

 

Tiedätkö yhdestäkään hevoskirjasta, jossa olisi aasi edes pienessä sivuroolissa? (Jos tiedät,vinkkaa meidän vinkkiosastoon!) Aasi on mielissämme se hevosen vaatimaton, nöyrä serkku, ei uljaisiin unelmiin sopiva ratsu. Aina ei ollut näin. Aasin ja ihmisen yhteinen taival on pitkä. Aasit kantoivat jo kauan ennen ajanlaskun alkua kuormia pohjois-afrikassa ja lähi-idässä karavaaneissa, ne olivat naisten ratsuina, työkumppaneina. Hevonen oli sotaratsu. Aasien omistaminen oli kuitenkin vaurauden merkki, eikä varhaisempien kulttuurien perinteessä ole tietoakaan siitä aasimaisuudesta, jonka me olemme sisäistäneet typeryytenä ja itsepäisyytenä. Päinvastoin; aasi oli vapauden, viisauden ja jalouden symboli.

 

Aaseja on jo varhain kiertänyt markkinoilla esiintyvien viihdyttäjien mukana, ja ne ovat tehneet yhdessä omistajansa kanssa temppunäytöksiä. Kenties tällaisesta narriaasista, siis viisaasta hupsusta, on hippusia jäljellä myös Shakespearen Puck –hahmossa. Muita kuuluisia kirjallisuuden aaseja ovat varmasti Harmo, Don Quihoten talonpoikaisen aseenkantajan, tavallisen naapurinmiehen yhtä säällinen aasiratsu. Jostakin syystä samalla nimellä on suomennettu Juan Ramon Jimenezin hurmaava pikku ystävä kirjassa Harmo ja minä. Itse haluaisin kirjoittaa omasta hoitohevosestani samalla tavalla!  Aasi on usein läsnä raamatussakin, kun taas hevosta sieltä saa etsimällä etsiä.

 

Grimmin veljesten kirjaamassa kansansadussa Bremenin soittoniekat aasi edustaa yllättäen viisasta mentoria. Petyttyään ihmisten kiittämättömyyteen, aasi johtaa muutkin eläimet kohti itsenäisyyttä ja omaa ajattelua. Bremenin soittoniekat oli lapsena yksi suosikkisaduistani.           

On yksi kotimainenkin satu, jossa pääosassa on aasinvarsa. Se tuli varmasti tutuksi useammalle seitsemänkymmenluvun lapselle, koska se luettiin Pikku Kakkosessa. Mahdetaanko enää nykypäivänä edes tehdä sellaisia ohjelmia kuin Piilomaan Pikku Aasi oli? Erittäin hyvä kertoja ja kuvina vain kirjan kuvat, Maija Karman piirtämät. Lea Pennasen kirja on kestosuosikki ja sitä lukevat yhä uudet sukupolvet. Kirjan teemana on totalitarismi ja rohkeus uskoa oikeudenmukaisuuteen.

 

Kiinnostavaa sinänsä, että hyvän, jalon ja viisaan aasikuninkaan hallitseman Piilomaan turmelee laiskaksi ja tottelevaiseksi tekevällä vadelmamehulla manipuloiva velho Mukkelis Muuli. Muuli on aasi-isän ja hevostamman steriili jälkeläinen. Muuliin liitetyt mielikuvat lienevät vielä aasiakin negatiivisemmat. Ja jälleen – muinaisessa pohjois-afrikassa muuli oli hevosta arvokkaampi – sen katsottiin olevan niin jalo, että vain kuninkailla oli oikeus ratsastaa sillä. Varhaisiin kristittyjen kirjoituksiin alkoi kuitenkin ilmaantua muulia arvostelevia viittauksia. Sitä pidettiin luonnonvastaisena – anomaliana, koska se oli ihmisen keinotekoisesti aikaansaama ja jalostama. Ihminen ei saanut puuttua luojan luomistyöhön.

     

Nykyisin me tiedämme, että sekä aasiin, että muuliin liitetyt negatiiviset mielikuvat ovat myyttejä ja molemmat  ovat yhtä herkkiä, viisaita ja uljaita kuin lähisukulaisensa hevonen.

Siispä, kuka kirjoittaa ensimmäisenä hevoskirjojen kaltaisen aasikirjan?  Hymyilevä           

 KATSO JA KUUNTELE PIILOMAAN PIKKU AASIA