Uudet kirja-arviot

 

 

Päivi Lukkarila: Super-someponi Kemppainen. Karisto 2022

 

Kerrostalon porraskäytävästä löytynyt Kemppainen jatkaa seikkailujaan. Aurasta on tullut ponin omistaja ja Kemppainen on siirtynyt talliin asumaan. Kaikki on hyvin mutta jotakin puuttuu. Auraa harmittaa, kun luokkakaverit vain naureskelevat eivätkä usko Kemppaisen osaavan puhua. Tapaamistilanteissa Kemppainen ei nimittäin ole suostunut puhua pukahtamaan, sen sijaan kyltymätön poni haluaa aina vain lisää herkkuja.

 

Ratkaisuksi parivaljakko keksii tubettamisen. Kemppainen lupaa puhua videolla siinä toivossa, että kaupalliset yhteistyökumppanit ehkä lähettäisivät puhuvalle ponille kasapäin herkkuja. Yllättäen Kemppaisen somesuosio räjähtää heti alkuun ja siitä seikkailu vasta alkaa. Laidunkaveri Viima jää yksin, kun ahneen ponin tie vie sirkukseen. Mutta onko kaikki nyt hyvin Kemppainen?

 

Nuoret hevosharrastajat nykyään harvoin lappavat lantaa talleilla. Aika on tuonut muuta hevosiin liittyvää oheispuuhaa. Jossain vaiheessa heppatytöt rakensivat tietokoneen ääressä innolla virtuaalitalleja, nyt keppariharrastajista on tullut taitavia käsityöläisiä, valokuvaajia, videoiden tekijöitä ja kilpailujärjestäjiä. Instagramissa ja Youtubessa löytyy harrastajien lähes ammattimaista toimintaa. Ja jos seuraajia ilmestyy, niin somettaminen voi kannattaa taloudellisestikin. Ei ihme että Aura ja Kemppainen innostuvat.

 

Kirjassa on huumoria ja fantasiaa, mutta siinä on vankka pohja. Päivi Lukkarila kirjoittaa kaunista ja hyvää kieltä sekä tuntee asiat, joista kirjoittaa. Aura osaa sekä editoida videota että hän on oppinut tunnistamaan poninsa mielialoja: ”Poni vaikutti surkealta; sen korvat olivat lerpallaan ja sieraimet surullisesti supussa.”

 

Sarja on suunnattu ikäryhmälle + 8 ja sen on ponimaisuutta ymmärtäen kuvittanut Kiroilevan siilin Milla Paloniemi. Olen kirjoittanut Kerrostaloponi Kemppaisesta eli sarjan ensimmäisestä osasta arvion tänne www.123kotisivu.fi/hopea/450179440

Arja