Blogi

Venäläisen Juri Norsteinin pala-animaatioklassikossa Siili sumussa hevosella on merkittävä rooli. Se on vertauskuva elämän ihmeellisyydestä jota ei tarvitsekaan hakea tähtiin tuijottelemalla, vaan joka löytyy kun näkee asiat äkkiä uudesta näkökulmasta. Siili sumussa on tarina siitä millaista kauneutta voi kohdata, kun sattumalta eksyy tutulta polulta.  Siili on matkalla tuttavansa karhun luo tuliaisineen, kun hän yllättäen joutuu sumun saartamaksi.  Tuttu miljöö muuttuu oudoksi ja pelottavaksikin, mutta paljastaa myös huikeaa kauneutta ja saa siilin huomaamaan, että matka voi kulkea eteenpäin yllätyksien kautta vailla karttoja ja loogisuutta.   Sumun keskellä siili kohtaa valkoisen hevosen. Hän päätyy lopulta karhun luokse kuuntelemaan samoja tuttuja turinoita. Mutta siili ei voi ajatella muuta kuin valkoista hevosta sumussa. Hän ei ole enää sama siili kuin matkansa alussa.  

Animaation tekijä Juri Norstein on ollut minulle hyvin tärkeä innoittaja ja esikuva tutustuttuani häneen 2000-luvun puolivälissä. Hänen animaationsa ovat harkittuja mutta niiden murretuin värein ja käsintehdyn tuntuisin palakuvin luotu maailma on ihastuttavan surumielinen, keskeneräinen, sekä monimutkainen mutta silti läheltä koskettava. Siili sumussa on animaatio joka on yhtä kiinnostava lapsille ja aikuisille.