Uutuuksia ja hevoskirjojen helmiä

 

 
What do you want to do ?
New mail

 

 

Marika Riikonen: Hevostytöt. Art House 2020.

 

Hevoset ovat kulkeneet ihmisen rinnalla useampia tuhansia vuosia, mutta suurimman osan aikaa ne ovat olleet selkeästi miesten juttu. Ratsastajapatsaissa kuvattiin valtaa ja kuninkaita  ja maalauksissa sotahevosia. Tytöt ja naiset ovat aktiivisesti käsitelleet hevosia vasta alle sata vuotta, ja suhtautuminen on muuttunut. Hevoskirjat esimerkiksi nähdään helposti vain viihteenä tai lastenkirjoina.

Marika Riikonen ottaa hevostyttöyden vakavasti ilman söpöstelyä tai alentuvaa asennetta. Siksi käsite on laaja. Hevostyttöys ei ole vain kehitysvaihe. Se ei ole sidottu ikään eikä rajoitu edes sukupuoleen. Mannerheiminkin suhtautumisessa hevosiin on samanlaisia piirteitä ”Hän ratsasti päivittäin, piti hevosista ja halusi olla niiden kanssa tekemisissä”. Hevostyttöys ei sisällä vain ratsastusta, hevosen hoitoa tai kilpailemista. Se sisältää kaiken, ja tärkein juttu sen kaiken takana on hevonen itse. Se voi olla mielikuvitushevonen, keppari, kilparatsu, eläkeläispolle tai valmennustallin ravuri.

Hevostyttöys on ennen kaikkea intohimoasia.

Näin Marika Riikonen määrittää kirjan tavoitetta: ”Jotain, joka sisältäisi varhaiset pyöräilyt aamutalliin ja sen ihmeellisen yhteydentunteen, kun kävelee vapaana olevan hevosen kanssa yhtä matkaa, yhteisessä rytmissä. Jotain, joka sisältäisi koko elämän ja hevosen aina siinä mukana, ankkurina. Ja se jokin huomioisi myös luita myöten palelemisen talven pimeinä iltoina ja kavioihin kertyvät lumitilsat, jotka pitää naputella pois vasaralla. Halusin sanoittaa sen, millainen lahja on oppia alan konkareilta. Ja miten korkeaa voi olla ilo ja miten pohjaton suru.”

Tamperelainen toimittaja/kirjailija teki kirjan pohjaksi nettiin verkkokyselyn, johon sai 230 vastausta. Eri-ikäisten vastaajien ”hurjien, kauniiden, samastuttavien, itkettävien, naurattavien ja yllättävien” muistojen lisäksi kirjaan on perusteellisemmin haastateltu kahdeksaa kokenutta harrastajaa. Hevostelun historiaa tarkastellaan yleisemminkin. Mukana on kaikkea hevosiin liittyvää myyteistä ja hevoskirjoista alkaen aina tallien sosiaalisiin kuvioihin ja erilaisiin pukeutumiskoodeihin. Ratsutalleilla hevosetkin voidaan vaatettaa sävy sävyyn kun taas ravitallilla työasuna käytetään verkkareita, toppahousuja, vanhoja lenkkareita ja kuolalaikkujen koristamia teepaitoja. Kirjan muisteluksissa ratsastetaan, hoidetaan, koulutetaan tai uskalletaan hankkia oma hevonen. Kohdataan seksismiä joko tallilla tai hevostyttöyteen liittyen ulkopuolisessa maailmassa. Ja usein lopulta kolahtaa se iso suru. Hevostyttöjen tarinat rakkaimmista hevosista eivät vain pääty hyvin.

Kirjan kaikkein elävimpänä osuutena ja sen punaisena lankana kulkee kirjoittajan oma hevoshistoria. Hänen ravitallikokemustensa pohjalta on juuri ilmestynyt myös nuorten hevosromaani Ravilikat, jonka Päivi Lukkarila pikapuoliin arvostelee tänne. Marika Riikonen on hykerryttävän hyvä kirjoittaja. Omakohtaisissa muisteloissa kaikkein selvimmin näkyy, että hän todella tuntee kuvaamansa hevoset ja maailman niiden ympärillä. Ja suhtautuu niihin isolla rakkaudella. 

Arja                               

 
What do you want to do ?
New mail
 
What do you want to do ?
New mail